WeBible

1 - Jonatan tulee sodassa tapetun veljensä Juudaan siaan. Sillä välillä kuin Demetrius ymmärsi, että Nikanor sotajoukkoinensa lyöty ja voitettu oli, lähetti hän jälleen Juudeaan nämät kaksi, Bakkideksen ja Alkimuksen, ja heidän kanssansa parhaan sotaväkensä, jotka sodissa alati oikialla puolella pidettiin.

2 - Nämät menivät Galgalaan päin, piirittivät ja voittivat Maslotin Arbelassa ja tappoivat siellä paljon väkeä.

3 - Senjälkeen toisena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, ensimäisellä kuulla, matkustivat he Jerusalemiin,

4 - Ja sieltä Bereaan kahdellakymmenellä tuhannella jalkamiehellä ja kahdellatuhannella hevosmiehellä.

5 - Ja Juudas sioitti itsensä Laisan tykönä kolmellatuhannella miehellä.

6 - Vaan kuin hänen väkensä näki, että vihollisia niin suuri joukko oli, hämmästyivät he ja pakenivat, niin ettei enempi Juudaan tykö jäänyt kuin kahdeksansataa miestä.

7 - Kuin Juudas tämän näki, ettei hänen sotaväkensä yhdessä pysynyt, ja viholliset kumminkin täyttivät hänen päällensä, tuli hän surulliseksi; ja kuin hän näki, ettei hänellä tilaa ollut rohkaista väkeänsä, ja saattaa heitä yhteen jälleen,

8 - Sanoi hän tässä ahdistuksessa jääneille: ylös, ja koetelkaamme, jos me vihollisten kimppuun tohdimme, ja heitä lyödä taidamme!

9 - Mutta ei he tahtoneet, vaan estelivät sen pois, ja sanoivat: ei se ole mahdollinen, että me jotain taidamme tehdä; mutta anna meidän tällä erällä välttää ja palata pois, ja hakea meidän veljemme yhteen, jotka meiltä paenneet ovat; sitte me tahdomme jälleen tulla vihollisten tykö, ja lyödä heitä: nyt on meitä sangen vähä.

10 - Mutta Juudas sanoi: pois se, että meidän pitää pakeneman; jos meidän aikamme on tullut, niin me tahdomme kunniallisesti kuolla meidän veljeimme tähden, ja ei sallia meidän kunniaamme häpiäksi tulla.

11 - Ja viholliset nousivat ja asettuivat kukin paikkaansa näin: ensimäiset olivat ampujat, ja parhaat sotamiehet seisoivat ensimäisinä.

12 - Hevosmiehet olivat jaetut kahteen joukkoon, yksi joukko kummallekin puolelle. Pääruhtinas Bakkides oli oikialla puolella. Tällä järjestyksellä astuivat he edes suurella huudolla ja vaskitorvien äänellä.

13 - Niin antoi myös Juudas vaskitorviin puhaltaa, ja meni heidän tykönsä, ja tappeli heidän kanssansa huomenesta hamaan ehtoosen asti, niin että maa järisi siitä suuresta metelistä.

14 - Kuin Juudas näki, että Bakkides itse ja suuri joukko oli oikialla puolella, niin hän karkasi itse sen päälle, hän ja ne muut, jotka ei henkeänsä säästäneet, ja peljättivät heidät,

15 - Ja löivät joukon oikialta puolelta pakoon, ja ajoivat heitä takaa aina Asdodin vuoren tykö.

16 - Mutta koska ne, jotka vasemmalla puolella olivat, näkivät sen, että Juudas ajoi heitä takaa, riensivät he myös Juudaan perässä.

17 - Niin täytyi Juudaan kääntyä niitä vastaan, ja varjeli itsensä kauvan; ja siinä tapahtui suuri veren vuodatus, niin että monta tuli haavoitetuksi ja kuoliaaksi lyödyksi molemmilta puolilta.

18 - Ja Juudas myös viimeiseltä tuli lyödyksi; niin pakenivat ne, jotka jääneet olivat.

19 - Jonatan ja Simon ottivat veljensä Juudaan ruumiin, ja hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa,

20 - Ja Israelin kansa suri Juudaa kauvan aikaa, ja valitti häntä sangen raskaasti, ja sanoi:

21 - Voi että sankari on kaatunut, joka Israelia varjellut ja vapahtanut on!

22 - Tämä on historia Juudaasta; mutta hän on vielä monta muuta miehuullista asiaa tehnyt, jotka ei kaikki paljouden tähden ole kirjoitetut.

23 - Juudaan kuoleman jälkeen tulivat jumalattomat ja luopuneet jälleen voimallisiksi koko Israelin maalla.

24 - Ja siihen aikaan oli suuri nälkä maalla, niin että kaikki kansa antoi itsensä Bakkideksen alle.

25 - Silloin valitsi Bakkides jumalattomia miehiä, jotka hän teki virkamiehiksi,

26 - Ja antoi joka paikassa etsiä Juudaan kumppaneita ja ystäviä, ja eteensä tuoda, että hän olis kostanut heille, ja pilkannut heitä.

27 - Ja Israelissa oli senkaltainen suru ja ahdistus, ettei sen vertaa ole ollut jälkeen prophetain ajan.

28 - Sentähden tulivat Juudaan kumppanit kokoon, ja sanoivat Jonatanille:

29 - Sinun veljes Juudaan kuoleman jälkeen ei ole meillä yhtään enään hänen kaltaistansa, joka meitä varjelis meidän vihollisiltamme ja Bakkideksen käsistä, jotka meitä vainoovat.

30 - Sentähden valitsemme me sinut hänen siaansa esimieheksi ja pääruhtinaaksi, pitämään tätä sotaa.

31 - Ja niin tuli Jonatan heidän esimieheksensä, ja hallitsi veljensä siassa.

32 - Kuin Bakkides tämän ymmärsi, antoi hän etsiä häntä, että hän olis surettanut hänen.

33 - Koska Jonatan ja Simon hänen veljensä sen ymmärsivät, pakenivat he ja kaikki ne, jotka heidän kanssansa olivat, Tekoen korpeen, ja sioittivat itsensä Asparin veden tykö.

34 - Tämän sai Bakkides tietää, joka nousi ja meni heitä vastaan.

35 - Ja Jonatan oli lähettänyt päämiehen veljen Johanneksen ystäväinsä Nabatealaisten tykö, rukoilemaan heitä, että he riistansa ja tavaransa kaupunkiinsa ottaisivat ja tallella pitäisivät.

36 - Mutta Jambrin pojat läksivät ulos Magdabanin kaupungista ja karkasivat Johanneksen päälle, ja ottivat hänen kiinni, ja ottivat häneltä kaikki, mitä hänen myötänsä oli, ja veivät heidät kaupunkiinsa.

37 - Senjälkeen ilmoitettiin Jonatanille ja Simonille hänen veljellensä, että Jambrin pojat valmistivat suuret häät, ja piti tuoman morsiamen Nadabasta suurella koreudella; sillä se oli päämiehen tytär Kanaanin maalta.

38 - Niin Jonatan ja Simon ajattelivat sitä, että nämät tappaneet olivat heidän veljensä Johanneksen; sen tähden menivät he ylös, ja kätkivät itsensä vuorten onkaloihin ja vartioitsivat Jambrin lapsia.

39 - Kuin ylkä siitä matkusti ystävinensä, ja paljolla väellä ja tavaralla, huiluilla ja rummuilla ja kalliilla kaunistuksilla,

40 - Karkasi Simon ja Jonatan alas vuorelta, ja löivät heitä ja tappoivat monta, niin että ne, jotka pääsivät, täytyi paeta vuorelle, ja ottivat pois heidän riistansa.

41 - Silloin häät murheeksi muuttuivat, ja huilun ilo itkuksi.

42 - Näin kostivat he sen murhan, joka heidän veljellensä tehty oli, ja palasivat jälleen ja vaelsivat Jordanin tykö.

43 - Niin tuli myös Bakkides Jordanin tykö suurella sotajoukolla, sabbatina.

44 - Ja Jonatan sanoi kansallensa: ylös, ja varustakaat teitänne tappelemaan, sillä ette saa tässä nyt levossa olla niinkuin ennen.

45 - Sillä viholliset ovat saapuvilla: meidän täytyy varjella meitämme, emme kuitenkaan taida välttää; sillä meillä on viholliset sekä edessämme että perässämme; niin on Jordanin virta yhdellä puolella, toisella ovat suot ja vuoret.

46 - Sentähden pitää teidän huutaman taivaasen, että te vihollisten käsistä autettaisiin.

47 - Ja he tulivat tappelemaan, ja Jonatan löi Bakkidesta; mutta Bakkides vetäytyi takaperin.

48 - Silloin hyppäsi Jonatan ja hänen väkensä Jordaniin, ja tulivat virran ylitse; vaan Bakkidek sen väki ei tohtineet antaa itsiänsä virtaan.

49 - Ja sinä päivänä kaatui Bakkideksen puolelta tuhannen miestä.

50 - Sentähden palasi Bakkides Jerusalemiin, ja rupesi vahvistamaan kaupungeita maassa; hän antoi rakentaa portit ja korkiat muurit Jerihon ympäri, Emmaonin, Bethoronin, Betelin, Tamnatanin, Pharanin ja Toponin,

51 - Ja pani niihin sotaväkeä vartiaksi, joiden Israelia vaivaaman piti.

52 - Niin antoi hän myös vahvistaa Betsuran, Gatsan ja linnan Jerusalemissa, ja pani myös siihen sotaväkeä ja toimitti heille ravinnon,

53 - Ja otti ylimmäisten lapset pantiksi, ja piti ne kiinni Jerusalemin linnassa.

54 - Kolmantena vuotena kuudettakymmentä toista sataa, toisella kuukaudella, käski Alkimus myös maahan jaottaa sisälliset muurit kartanosta, joka kaikkein likin templin edessä oli, jotka pyhät prophetat olivat antaneet rakentaa.

55 - Ja kuin tähän työhön ruvettiin, löi Jumala Alkimuksen, niin että tämä aivoitus tuli taas estetyksi; sillä hän halvattiin niin, ettei hän saanut mitään puhua, taikka jotain toimittaa, ja laittaa asioitansa.

56 - Ja niin hän kuoli suuressa kivussa.

57 - Mutta koska Bakkides näki, että Alkimus kuoli, matkusti hän jälleen kuninkaan tykö; niin oli rauha ja lepo maassa kaksi vuotta.

58 - Mutta ne luopuneet maalla pitivät neuvoa, ja sanoivat: Jonatan ja hänen seuransa istuvat alallansa, heillä on rauha, ja ovat suruttomat, kutsukaamme nyt taas Bakkides: hän taitais kaikki heidät ottaa kiinni yhtenä yönä.

59 - Ja he menivät Bakkideksen tykö, ja sanoivat hänelle neuvonsa.

60 - Niin Bakkides nousi ylös suurella väellä, ja lähetti kirjat salaisesti kumppaniensa tykö Juudan maalle, että he Jonatanin ja kaikki ne, jotka hänen kanssansa olivat, piti ottaman kiinni. Mutta tämä neuvo tuli Jonatanille tiettäväksi, sen tähden ei he mitään matkaan saaneet;

61 - Vaan Jonatan otti kiinni liki viisikymmentä ylimmäistä poisluopuneiden ja jumattomien joukosta, ja antoi tappaa heidät.

62 - Sitte poikkesivat Jonatan ja Simon väkinensä korpeen yhteen hävitettyyn kaupunkiin Betbeseniin; sen hän rakensi jälleen, ja teki vahvaksi.

63 - Kuin nyt Bakkides sen tietää sai, nousi hän kaiken väkensä kanssa, siihen myös ajoi Juudalaiset kanssansa;

64 - Ja meni Betbeseniin, ja oli sen alla kauvan aikaa, ja kävi väkirynnäköllä sen päälle, ja teki ampumus- ja muut sota-aseet sen eteen.

65 - Mutta Jonatan antoi kaupungin veljensä Simonin haltuun, ja meni yhdellä joukolla ulos,

66 - Ja löi Odarenin ja hänen veljensä, ja Phaseronin lapset heidän majoissansa. Vaan että se menestyi hänelle, saapui enempi kansaa hänen tykönsä, niin että hän tuli väkevämmäksi.

67 - Silloin tuli myös Simon kaupungista vihollisten leiriin, ja poltti sodan rakennukset, ja löi Bakkideksen pakoon.

68 - Ja Bakkides sai sangen katkeran sydämen, että hänen aivoituksensa ja neuvonsa oli turha,

69 - Ja vihastui petollisten Juudalaisten päälle, jotka hänelle sitä neuvoa olivat antaneet, että hän jälleen tuli siihen maakuntaan, ja antoi tappaa heistä monta, ja valmisti itsensä menemään matkaansa jälleen omalle maallensa.

70 - Kuin Jonatan sen ymmärsi, lähetti hän sanan hänelle, tehdäksensä rauhaa hänen kanssansa, ja rukoili häntä, että hän olis antanut saaliin jälleen ja vangit irralle.

71 - Siihen mielistyi Bakkides mielellänsä, ja teki niinkuin Jonatan anoi, ja vannoi hänelle valan, ettei hän enään tahtonut tehdä hänelle pahaa kaikkena elinaikanansa.

72 - Ja antoi hänelle jälleen kalun ja Juudan vangit irrallensa, ja palasi omalle maallensa, ja ei enään tullut Juudan maalle.

73 - Niin taas tuli rauha Israeliin, ja Jonatan asui Makmassa, ja hallitsi siinä kansaa, ja suretti ne petolliset poisluopuneet lsraelista.